8.9.1994

Kanne Lappajärven kihlakunnanoikeudessa

Maanviljelijä A lausui B:lle, C:lle ja D:lle 4.6.1992 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla, että asianajaja X oli 10.12.1991 pesänjakajana toimittanut perinnönjaon 9.7.1986 kuolleen maanviljelijä E:n jälkeen.

Kuolinpesään kuului maatilataloudellinen kokonaisuus, jonka muodostivat 1/3 tilasta Keskitalo RN:o 12:255 (jäljempänä Keskitalo) ja tila Keskipelto RN:o 13:65 (jäljempänä Keskipelto) Vimpelin kunnan Vimpelin kylässä sekä maatalouteen kuuluva irtaimisto. Perintökaaren 25 luvun säännösten perusteella pesänjakaja oli määrännyt tilan ja tilanosuuden A:lle, lukuunottamatta Keskitalon tilaan kuulunutta 2,71 hehtaarin määräalaa, niin sanottua Heimosen palstaa, joka oli jaossa erotettu D:n osuuteen.

A omisti 2/3 Keskitalon tilasta ja myös Heimosen palstasta. Tämä osuus ei kuulunut E:n jälkeen jaettavaan omaisuuteen. Erottaessaan Heimosen palstan D:n osuuteen pesänjakaja oli A:n omistusoikeutta loukaten määrännyt pesään ja pesänjakajan toimivaltaan kuulumattomasta omaisuudesta.

A:lle tulleen maatalousomaisuuden käyväksi arvoksi pesänjakaja oli vahvistanut 471 113,60 markkaa ja laskennalliseksi arvoksi 269 684,60 markkaa. Muille perillisille maksettavaksi lunastuskorvaukseksi oli vahvistettu 81 239,16 markkaa, josta B:n, C:n ja D:n osuus oli 27 079,70 markkaa kunkin. Lunastuskorvaus oli laskettu siten, että A:n saaman omaisuuden arvosta 269 684,60 markasta oli vähennetty hänen käyvän arvon mukaan lasketun perintöosansa arvo 188 445,44 markkaa. Kun D:n saaman määräalan laskennallinen arvo oli 11 881 markkaa, hänelle oli määrätty maksettavaksi lunastuskorvausta 15 198,70 markkaa.

Mainituilla ja lausumillaan muilla perusteilla A vaati, että pesänjakajan toimittama perinnönjako kumotaan tai jakoa muutetaan siten, että kuolinpesään kuuluva 1/3 Keskitalon tilasta, kokonaan mukaan lukien Heimosen palstan nimellä mainittu määräala, määrätään A:n osuuteen ja hänen D:lle maksettava lunastuskorvauksensa muutetaan 21 079,72 markaksi.

Vastaus

D vaati kanteen hylkäämistä.

Kihlakunnanoikeuden päätös 26.11.1992

E:n kuolinpesään kuului kiinteänä omaisuutena 1/3 Keskitalon tilasta ja Keskipellon tila Vimpelin kunnan Vimpelin kylässä. A ja hänen edesmenneet veljensä F ja E olivat omistaneet alkuaan kukin 1/3 Keskitalon tilasta. F:n kuoltua A oli testamentilla saanut hänen osuutensa tilasta omistaen siten ennen puheena olevaa jakoa 2/3 tilasta. Tilaosuuksia ja Keskipellon tilaa oli viljelty yhteiseen lukuun maatalousyhtymänä. Kyseessä oli perintökaaren 25 luvussa tarkoitettu maatilataloudellinen kokonaisuus, jossa peltoa oli lohkomis- ja verotustietojen mukaan 29,73 hehtaaria ja metsämaata 67,275 hehtaaria.

A ja D, jotka molemmat olivat ammatiltaan maanviljelijöitä, olivat kumpikin vaatineet perintökaaren 25 luvun nojalla saada lunastaa jäämistöön kuuluvan maatilan. D oli vaatinut saada osuutensa joka tapauksessa maaomaisuutena.

Pesänjakaja oli pyytänyt perintökaaren 25 luvun 8 §:ssä tarkoitetun lausunnon Etelä-Pohjanmaan maaseutupiiriltä. Maaseutupiiri oli antanut lausuntonsa 4.2.1991. A oli ennen perinnönjakoa ostanut C:n ja B:n osuudet pesästä.

Pesänjakaja oli katsonut, että A:lla oli perintökaaren 25 luvun 3 §:n nojalla D:hen nähden etusija tilanpidon jatkajaksi. Pesänjakaja oli kuitenkin erottanut D:lle Keskitalon tilaan kuuluvan 2,71 hehtaarin suuruisen peltomaata käsittävän Heimosen palstan.

D oli yhdessä puolisonsa kanssa 11.9.1992 allekirjoitetulla kauppakirjalla luopunut maatilatalouden harjoittamisesta poikansa hyväksi.

A:n murto-osainen omistusoikeus Keskitalon tilaan oli riidaton. Tavallisesti tilan murto-osuus erotettiin halkomalla, mikä tarkoitti sen muodostamista kiinteistöksi eli rajoilla varustetuksi kiinteistörekisteriin merkityksi maapinnan osaksi. Tällöin suoritettiin jaettavan alueen määritys, sen jyvittäminen ja jyvitysarvon osittelu jakoperusteen mukaan. Jakoperusteena oli kunkin osakkaan osaluku.

Koska tällaista tai muutakaan maanmittaustoimenpidettä ei ollut suoritettu, ei ollut ollenkaan selvää, että Heimosen palsta tulisi kuulumaan A:n omistamaan osuuteen. Näin ollen A:n omistusoikeutta ei ollut loukattu ja pesänjakajalla oli ollut toimivalta myös kyseisen palstan osalta.

Etelä-Pohjanmaan maaseutupiiri oli lausunnossaan perustellut Heimosen palstan erottamista D:lle liitettäväksi hänen ja hänen puolisonsa maatilaan palstan sijainnin vuoksi ja koska D:llä oli ilmiselvä lisämaan tarve. Palsta sijaitsi noin 200 metrin etäisyydellä D:n ja noin kuuden kilometrin etäisyydellä A:n talouskeskuksesta. D:n puolisonsa kanssa omistaman maatilan kokonaispinta-ala oli Heimosen palstan saamisen jälkeenkin pienempi kuin A:n maatila. Myös peltomaata A:lla oli edelleen enemmän.

Perinnönjaossa oli asianosaisten vaatimuksen mukaisesti sovellettu perintökaaren 25 luvun säännöksiä. Säännösten tarkoituksena oli edesauttaa perheviljelmän toimeentulon edellytyksiä. Jaossa oli otettu huomioon molempien asianosaisten oikeutetut intressit. Heimosen palstan erottamisen ei ollut näytetty heikentäneen A:n tilakokonaisuutta. A ei ollut näyttänyt, että hän ei ollut tästä syystä saanut hyväkseen maaseutuelinkeinolain mukaisia tukitoimenpiteitä. D:n oli katsottava tarvitsevan kyseistä palstaa enemmän kuin A:n.

D:n yhdessä puolisonsa kanssa 11.9.1992 tekemä maatilan kauppa ei vaikuttanut nyt kyseessä olevaan asiaan, koska luovutus oli tapahtunut myyjien rintaperillisille ja vasta perinnönjaon jälkeen.

Kihlakunnanoikeus hylkäsi kanteen.

Vaasan hovioikeuden tuomio 10.5.1993

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A saattoi asian, hyväksyi kihlakunnanoikeuden ratkaisun perustelun. Lisäyksenä perusteluihin hovioikeus lausui seuraavan:

A ja kuolinpesä olivat yhteisesti omistaneet Keskitalon tilan murto-osin. Kuten kihlakunnanoikeus oli todennut, tavallisesti tällainen määräosa erotettiin tilasta halkomalla. Tilalla ei ollut ennen perinnönjakoa suoritettu halkomista eikä siten määritelty, kummalle, A:lle vai kuolinpesälle muodostettavaan tilaan Heimosen palsta olisi tullut kuulumaan. A:n kihlakunnanoikeudessa esittämästä lausumasta ilmeni kuitenkin, että hän oli pitänyt halkomistoimitusta sen suurten kustannusten vuoksi epätarkoituksenmukaisena. Jutussa ei ollut edes väitetty, että Heimosen palstan arvo ylittäisi kolmasosan Keskitalon tilan arvosta ja että jaossa siten arvomääräisesti olisi loukattu A:n omistusoikeutta. Kun lisäksi kaikkia Keskitalon tilan yhteisomistajia oli kuultu, hovioikeus katsoi, että tässä tapauksessa pesänjakaja ei ollut menetellyt virheellisesti määrätessään Heimosen palstan D:lle.

Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

Perustelut

D on puheena olevassa E:n jälkeen suoritettavassa perinnönjaossa vaatinut saada osuutensa maaomaisuutena. Perintökaaren 25 luvun 4 §:n mukaan maatilasta voidaan osoittaa alueita muullekin perilliselle kuin tilanpidonjatkajalle.

E:n kuolinpesään osaksi kuuluvasta Keskitalon tilasta omistavat A 2/3:n ja E:n oikeudenomistajat 1/3:n määräosuudet. Pesänjakajan määräys, jonka mukaan määräala eli niin sanottu Heimosen palsta Keskitalon tilasta on annettava jaossa D:n osuuteen, koskee Keskitalon tilaa kokonaisuudessaan ja niin ollen myös E:n kuolinpesään kuulumatonta omaisuutta. A on vastustanut Heimosen palstan osoittamista jaossa D:lle. Tämän vuoksi pesänjakajalla ei ole ollut oikeutta määrätä, että D saa mainitun määräalan.

Koska perinnönjaossa on kysymys myös D:lle maksettavasta korvauksesta, ei Korkein oikeus voi suoraan oikaista perinnönjakoa, vaan se on palautettava kokonaan pesänjakajalle.

D on hävinnyt jutun, joten hänen on korvattava A:n oikeudenkäyntikulut kaikissa oikeusasteissa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. Perinnönjako palautetaan pesänjakajalle.